Allas- ja vesiterapia kuntoutuksessa auttaa usein silloin, kun kipu, jäykkyys tai leikkauksen jälkeinen varovaisuus estää harjoittelun kuivalla maalla. Allasterapia sopii erityisesti nivelrikkopotilaille, leikkauksesta toipuville, neurologisille kuntoutujille ja pitkäaikaisesta kivusta kärsiville. Hyöty on konkreettinen: veden nosteen ansiosta kehoa voi liikuttaa laajemmin ja kivuttomammin, ja harjoittelu alkaa usein viikkoja aiemmin kuin muuten olisi mahdollista.
Tässä artikkelissa kerrotaan, kenelle vesiterapia sopii, milloin se ei ole oikea valinta ja mitä kannattaa tietää kustannuksista ja korvauksista.
Miten vesi vaikuttaa kehoon kuntoutuksen aikana
Vedessä kolme fysikaalista ilmiötä toimii yhtä aikaa. Noste keventää kehon painoa: kun vesi ulottuu rintaan asti, alaraajoihin kohdistuu enää noin kolmannes tavallisesta kuormasta. Vyötärön syvyydessä kuorma on noin puolet.
Hydrostaattinen paine puristaa kudoksia tasaisesti ja edistää laskimo- ja imunesteen kiertoa. Siksi allasterapiaa käytetään turvotuksen hoidossa ja leikkauksen jälkeen. Veden vastus kasvaa liikkeen nopeuden mukana, joten sama liike voi olla hyvin kevyt tai yllättävän raskas.
Terapia-altaan vesi on tavallisesti 30-34-asteista, siis selvästi lämpimämpää kuin uimahallin kuntoaltaassa (26-28 °C). Lämpö rentouttaa lihaksia ja lievittää kipua, mikä helpottaa liikkuvuusharjoittelua.
Allasterapia sopii erityisesti näille ryhmille
Kokenut fysioterapeutti miettii ensin, mikä estää harjoittelun maalla. Jos este on kipu kuormituksessa, pelko kaatumisesta tai heikko lihasvoima, vesi on usein toimiva välivaihe. Tyypillisimmät ryhmät:
– polven tai lonkan nivelrikko sekä tekonivelleikkauksen jälkeinen kuntoutus
– alaselkäkipu ja pitkittynyt selkäkipu, kun liikkuminen maalla pelottaa
– neurologiset sairaudet, kuten aivohalvauksen jälkitila, Parkinsonin tauti ja MS-tauti
– fibromyalgia ja muut laaja-alaiset kiputilat
– ylipainoiset kuntoutujat ja urheiluvamman jälkeinen varhainen juoksuharjoittelu
Arkinen esimerkki: polven nivelrikkoa sairastava kuusikymppinen jaksaa kävellä maalla 200-300 metriä ennen kuin kipu pakottaa pysähtymään. Altaassa hän kävelee 20 minuuttia, tekee kyykkyliikkeitä kaiteeseen tukeutuen ja harjoittelee yhdellä jalalla seisomista ilman kaatumisen pelkoa. Kun voima ja varmuus paranevat 6-8 viikossa, samoja liikkeitä aletaan siirtää kuivalle maalle.
Urheilijalla vesiterapia näyttää erilaiselta. Aqua jogging syvässä altaassa kelluntavyön kanssa pitää hapenottokyvyn yllä esimerkiksi rasitusmurtuman aikana, kun juoksu on kielletty. Liikkeistä kerrotaan tarkemmin artikkelissa vesiterapian harjoitteista.
Milloin vesiterapia ei sovi
Allasterapia ei sovi kaikille, ja rajat kannattaa tuntea. Leikkaushaavan pitää olla kokonaan umpeutunut ennen altaaseen menoa. Yleensä tämä tarkoittaa, että tikit tai hakaset on poistettu ja haava on kuiva, mikä vie tavallisesti noin 2-3 viikkoa. Avoimet haavat, ihoinfektiot, kuume, hallitsematon virtsan- tai ulosteenpidätyskyvyttömyys ja huonossa hoitotasapainossa oleva epilepsia ovat esteitä.
Vaikea sydämen vajaatoiminta on oma erityistapauksensa. Hydrostaattinen paine siirtää verta kohti sydäntä ja lisää sen kuormitusta, joten lämmin terapia-allas voi olla tälle ryhmälle haitallinen. Myös hallitsematon verenpaine ja vaikeat hengitysvaikeudet vaativat lääkärin arvion.
MS-taudissa tavallinen ohje ei päde. Moni MS-potilas on herkkä lämmölle, ja 33-asteinen vesi voi tilapäisesti pahentaa väsymystä ja oireita. Heille sopii paremmin viileämpi, noin 27-29-asteinen vesi. Ero on pieni mutta merkittävä, ja hyvä fysioterapeutti kysyy asiaa jo ennen ensimmäistä käyntiä.
Myytti: vedessä harjoittelu on liian kevyttä
Yleinen väärinkäsitys on, että allasterapia on vain lilluttelua, joka ei kehitä lihasvoimaa. Todellisuudessa veden vastus kasvaa voimakkaasti liikkeen nopeuden mukana, ja vastuslevyt, -hanskat ja uimalaudat lisäävät kuormaa vielä lisää. Lihasvoimaa ja kestävyyttä voi kehittää tehokkaasti, kunhan harjoittelu on suunniteltu nousujohteisesti.
Toinen myytti on, että allasterapiaan pitäisi osata uida. Suurin osa harjoittelusta tehdään matalassa vedessä seisten tai kaiteeseen tukeutuen. Syvän veden harjoitteissa käytetään kellukkeita, eikä uimataitoa tarvita. Vesipelko on silti otettava vakavasti. Ammattilainen aloittaa silloin rauhallisesti matalasta päästä.
Yleisimmät virheet allasterapiassa
Ensimmäinen virhe on liika innostus ensimmäisellä kerralla. Vedessä kipu ja väsymys tuntuvat vähemmän, joten moni tekee liikaa. Rasitus tuntuu vasta illalla tai seuraavana päivänä. Ensimmäiset 2-3 kertaa kannattaa pitää kevyinä ja tarkkailla jälkioireita.
Toinen virhe on jäädä pelkkään altaaseen. Vesi ei vastaa arjen kuormitusta: portaissa, kaupan käytävällä ja metsäpolulla keho kantaa koko painonsa. Hyvässä kuntoutussuunnitelmassa allasharjoittelu on silta, jonka jälkeen siirrytään vähitellen kuivan maan harjoitteisiin.
Kolmas virhe on unohtaa nesteytys. Lämpimässä vedessä hikoilee huomaamatta. Vesipullo altaan reunalla ja juominen harjoituksen jälkeen ehkäisevät huimausta ja väsymystä.
Allas- ja vesiterapian kustannukset ja korvaukset
Fysioterapeutin ohjaama yksilöllinen allasterapia maksaa yksityisellä vastaanotolla tavallisesti 60-100 € 45-60 minuutilta. Ohjatut pienryhmät ovat edullisempia, noin 15-30 € kerralta. Allasterapia on eri asia kuin uimahallin vesijumppa, jota vetää yleensä liikunnanohjaaja ilman yksilöllistä terapeuttista tavoitetta.
Kun fysioterapiaan on lääkärin lähete, Kela voi korvata osan kustannuksista SV-korvauksena. Korvaus on kiinteä summa eikä kata koko hintaa. Lisätietoa löytyy artikkelista Kela-korvaus fysioterapiasta. Kelan vaativassa lääkinnällisessä kuntoutuksessa allasterapia on tavallinen osa neurologisten ja pitkäaikaissairaiden kuntoutujien terapiaa. Hyvinvointialueilla ryhmämuotoista allasterapiaa järjestetään erityisesti tekonivelleikkausten jälkeen ja ikääntyneille.
Saatavuus vaihtelee alueittain. Helsingissä, Tampereella ja Oulussa terapia-altaita on useita, mutta Pohjois- ja Itä-Suomessa matka lähimpään lämpimään altaaseen voi olla kymmeniä kilometrejä. Silloin fysioterapeutin kanssa kannattaa miettiä, riittääkö kunnan uimahallin opetusallas.
UKK
Tarvitaanko allasterapiaan lääkärin lähete?
Ei välttämättä. Yksityiselle fysioterapeutille voi mennä suoraan, mutta Kelan korvaus edellyttää lääkärin lähetettä. Leikkauksen jälkeen altaaseen menosta kannattaa aina sopia hoitavan tahon kanssa.
Kuinka pian leikkauksen jälkeen voi aloittaa vesiterapian?
Tavallisesti kun haava on kokonaan umpeutunut ja tikit on poistettu, yleensä noin 2-3 viikon kuluttua. Aikataulu riippuu leikkauksesta, ja sen vahvistaa leikannut lääkäri tai fysioterapeutti.
Kuinka usein allasterapiassa pitää käydä?
Tavallinen rytmi on 1-2 kertaa viikossa 6-10 viikon ajan, ja lisäksi tehdään kotiharjoitteita. Käyntimäärä riippuu tavoitteista ja fysioterapeuttisen tutkimuksen tuloksista.
Yhteenveto
Allas- ja vesiterapia sopii parhaiten kuntoutujalle, jolle maalla harjoittelu on vielä liian kivuliasta, raskasta tai pelottavaa. Noste, hydrostaattinen paine ja lämpö mahdollistavat harjoittelun, joka muuten jäisi tekemättä. Paras tulos syntyy, kun allasjakso on rajattu ja tavoitteellinen ja johtaa vähitellen arjen liikkumiseen kuivalla maalla. Jos sinulla on sydänsairaus, avoin haava tai MS-tauti, keskustele asiasta ensin lääkärin tai fysioterapeutin kanssa. Äkillisissä vakavissa oireissa, kuten rintakivussa tai äkillisessä halvausoireessa, soita 112.