
Kun lonkka, polvi tai nilkka on juuri leikattu, kotiin lähdetään usein kyynärsauvojen tai rollaattorin kanssa, ja moni tarttuu niihin ensimmäistä kertaa elämässään. Leikkauksen jälkeiset apuvälineet eivät ole pelkkä tuki kävelyyn. Niillä säädellään, kuinka paljon leikattu raaja saa kantaa painoa, vähennetään kaatumisriskiä ja annetaan kudoksille rauha parantua. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten kyynärsauvat ja rollaattori eroavat, mistä ne saa, miten ne säädetään oikein ja mitkä virheet hidastavat toipumista.
Miksi apuväline on osa kuntoutusta
Leikkaava lääkäri määrää yleensä, kuinka paljon leikattua raajaa saa kuormittaa. Ohjeessa lukee esimerkiksi täysi varaus, osittainen varaus (esimerkiksi 20-30 kg) tai varaamaton. Apuvälineellä tämä ohje toteutuu käytännössä, ja siksi sauvat eivät ole valinnainen lisä.
Sairaalan fysioterapeutti opettaa sauvakävelyn usein jo leikkauspäivänä tai seuraavana aamuna. Hyvin ohjattu alku on tärkeä, koska väärä kävelytapa jää helposti päälle. Laajemmin leikkauksen jälkeisen vaiheen kokonaisuutta käsitellään artikkelissa leikkauksen jälkeisestä kuntoutuksesta ja fysioterapian roolista.
Kyynärsauvat vai rollaattori – kumpi sopii mihinkin
Kyynärsauvat ovat työikäisen ja hyväkuntoisen potilaan perusvaline. Ne mahdollistavat varaamattoman kävelyn, kulkevat portaissa ja autossa ja vievät vähän tilaa. Ne vaativat kuitenkin hyvää tasapainoa ja yläraajojen voimaa. Jos olkapää on kipeä tai ranne heikko, sauvat voivat käydä raskaiksi.
Rollaattori antaa tukevamman alustan. Se sopii erityisesti ikääntyneelle, jonka tasapaino on epävarma, tai potilaalle, joka väsyy nopeasti. Rollaattorin istuin antaa mahdollisuuden levätä kesken matkan, ja koriin voi laittaa kahvikupin tai postin. Varaamaton kävely ei rollaattorilla onnistu turvallisesti, joten se ei sovi kaikkiin kuormitusrajoituksiin.
Usein käytetään molempia. Tekonivelleikkauksen jälkeen 75-vuotias voi kulkea kotona rollaattorilla ja ottaa sauvat mukaan portaisiin tai automatkalle. Lonkkapotilaan kotiarjesta kerrotaan lisää artikkelissa lonkkaleikkauksen jälkeisestä toipumisesta kotona.
Poikkeuksiakin on. Olkapääleikkauksen jälkeen kyynärsauvat ovat usein mahdottomat, ja jos samaan aikaan on alaraajaongelma, ratkaisuksi voi tulla pyörätuoli tai erikoisrollaattori kyynärvarsituilla. Tällaiset tilanteet ratkaistaan aina yksilöllisesti fysioterapeutin arviossa.
Mistä apuvälineet saa ja mitä ne maksavat
Suomessa lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet lainataan pääsääntöisesti hyvinvointialueen apuvälinepalvelusta maksutta. Leikkaava sairaala tai terveyskeskuksen fysioterapeutti tekee tarvearvion, ja apuväline luovutetaan joko sairaalasta tai apuvälinelainaamosta. Laina-aika vastaa yleensä toipumisaikaa, esimerkiksi 6-12 viikkoa, ja väline palautetaan, kun sitä ei enää tarvita.
Yksityisestä sairaalasta tulevan kannattaa selvittää ennen leikkausta, saako välineet sairaalalta vai pitääkö ne hakea itse oman alueen lainaamosta. Monessa kaupungissa, kuten Helsingissä ja Tampereella, lainaamoilla on omat aukioloaikansa, ja ruuhka-aikoina jonoa voi olla.
Omaksi ostettuna kyynärsauvapari maksaa apteekeissa ja terveystuotekaupoissa tyypillisesti 20-50 € ja perusrollaattori noin 100-300 €. Kevyet hiilikuiturollaattorit maksavat enemmän. Kela ei yleensä korvaa tällaisia perusapuvälineitä, koska niiden järjestäminen kuuluu julkiselle terveydenhuollolle.
Oikea säätö ja käyttö askel askeleelta
Fysioterapeutti säätää apuvälineen ensimmäisellä ohjauskerralla, mutta korkeus kannattaa tarkistaa myös kotona, varsinkin jos sauvat on lainattu tai ostettu itse. Säätö tehdään seisten tavallisilla kengillä:
- Käsikahvan korkeus on suunnilleen ranteen taitteen kohdalla, kun käsi roikkuu rentona sivulla.
- Kyynärpää jää kahvoista kiinni pidettäessä lievästi koukkuun, noin 15-30 astetta.
- Kyynärsauvan mansetti on kyynärvarren yläosassa, ei kyynärtaipeessa.
- Rollaattorilla kävellään rungon sisällä, ei se kaukana edessä työntäen.
- Rollaattorin jarrut lukitaan aina ennen istuimelle istumista tai siitä nousemista.
Portaissa pätee vanha muistisääntö: ylös terveellä, alas kipeällä. Ylös noustessa terve jalka nousee ensin, ja leikattu jalka ja sauvat seuraavat. Alas mentäessä sauvat ja leikattu jalka laskeutuvat ensin. Kaiteesta kannattaa pitää kiinni aina kun mahdollista, jolloin toinen sauva kulkee vapaan käden mukana.
Yleisimmät virheet apuvälineiden käytössä
Ensimmäinen tyypillinen virhe on liian korkeat tai liian matalat sauvat. Liian korkeat nostavat hartioita ja aiheuttavat niska-hartiaseudun kipua jo ensimmäisellä viikolla. Liian matalat taas pakottavat kumaraan, mikä kuormittaa alaselkää.
Toinen virhe on se, että kuormitusohjetta joko rikotaan tai noudatetaan liian varovasti. Polvileikatulle, jolla on lupa täyteen varaukseen, sauvojen varassa roikkuminen ja jalan säästäminen voivat hidastaa liikkuvuuden palautumista. Toisaalta murtumaleikkauksen jälkeinen varaamaton vaihe tarkoittaa todella varaamatonta. Kuormitusta voi harjoitella vaa’an päällä seisten, jolloin ”20 kilon varaus” alkaa tuntua joltakin konkreettiselta.
Kolmas virhe liittyy Suomen talveen. Kuluneet kumitulpat luistavat märällä laatalla, ja jäisellä pihalla sauvat ilman jääpiikkejä ovat suoranainen kaatumisriski. Kääntyvät jääpiikit kuuluvat moniin sauvamalleihin, ja niitä saa erikseen muutamalla eurolla. Kotona kannattaa lisäksi poistaa irtomatot ja johdot kulkureiteiltä.
Myytti: mitä nopeammin sauvoista eroon, sitä parempi
Moni ajattelee, että sauvojen jättäminen nurkkaan on merkki hyvästä toipumisesta. Todellisuudessa liian aikainen luopuminen johtaa usein ontumiseen, jossa keho siirtää kuormaa toiselle puolelle. Ontuva kävely voi jäädä tavaksi ja aiheuttaa lonkan, selän tai terveen polven kipuja kuukausia myöhemmin.
Pääsääntö on, että apuvälineestä luovutaan vaiheittain: ensin kahdesta sauvasta yhteen, sitten sisätiloissa kokonaan. Yksi sauva pidetään yleensä leikattuun jalkaan nähden vastakkaisessa kädessä. Ratkaiseva mittari on, pystyykö kävelemään ontumatta. Polvileikkauksen tyypillisestä aikataulusta kerrotaan artikkelissa polvileikkauksen jälkeisen kuntoutuksen vaiheista.
Toinen sitkeä harhaluulo on, että rollaattori on vain vanhuksille. Se on väline siinä missä muutkin, ja moni nelikymppinen hyötyy siitä selkäleikkauksen jälkeen muutaman viikon ajan.
Milloin apua pitää hakea heti
Apuvälinettä käyttävä liikkuu vähemmän, ja silloin laskimotukoksen riski kasvaa. Jos pohje turpoaa äkisti, punoittaa tai aristaa, ota yhteyttä leikanneeseen yksikköön tai päivystykseen. Äkillinen hengenahdistus tai rintakipu on aina hätätilanne, jolloin soitetaan 112.
Kaatumisen jälkeen leikkausalueen kipu, uusi virheasento tai kyvyttömyys varata jalalle vaativat lääkärin arvion samana päivänä. Haavan erittäminen tai kuume kuuluvat nekin hoitavalle yksikölle, ei kotikonstein hoidettaviksi.
UKK
Tarvitsenko lähetteen, jos haluan fysioterapeutin tarkistamaan sauvakävelyni?
Et välttämättä. Fysioterapeutin suoravastaanotolle voi hakeutua ilman lääkärin lähetettä, ja Valviran laillistama fysioterapeutti voi arvioida kävelyn, säätää apuvälineen ja ohjata portaissa kulkemisen. Kelan SV-korvaus edellyttää kuitenkin lääkärin lähetettä.
Voinko ajaa autoa, kun käytän kyynärsauvoja?
Se riippuu leikatusta raajasta, kipulääkityksestä ja kuormitusrajoituksesta. Ajokyvyn arvioi lääkäri, ja oikean jalan leikkauksen jälkeen ajotauko on yleensä useita viikkoja.
Voiko hieronta korvata apuvälineohjauksen?
Ei voi. Hieroja voi lievittää lihasjännitystä, mutta kävelyn ja kuormituksen ohjaus sekä kuntoutuksen suunnittelu kuuluvat fysioterapeutille, joka on terveydenhuollon ammattihenkilö.
Pienet säädöt, iso vaikutus toipumiseen
Oikein valittu ja säädetty apuväline vähentää kipua ja kaatumisia ja tekee kotona selviämisestä helpompaa. Tarkista sauvojen korkeus, noudata kuormitusohjetta tarkasti ja luovu apuvälineestä vasta, kun kävely sujuu ontumatta. Jos jokin tuntuu epävarmalta, yksi ohjauskäynti fysioterapeutilla on halvempi kuin kaatumisen jälkeinen uusi leikkaus.